Vanhankaupunginkoski, Helsinki

Viikko sitten opetin Kameraseurassa maisemavalokuvausta viikonloppukurssilla. Eilen olin vuorostaan oppilaana Suomen Luonnonvalokuvaajien jäsenilleen järjestämällä José B. Ruizin yhden päivän luentokurssilla maisemavalokuvauksesta. Tässä kirjoituksessa huomiotani molemmilta kursseilta.

Kameraseuran kurssini

Opetin maisemavalokuvauskurssilla Kameraseurassa nyt kuudetta kertaa (pidempi blogikirjoitus vuotta aikaisemmasta kurssista). Kurssi sujui mielestäni hyvin, ja kurssilaisetkin ovat tyytyväisiä kurssiin palautteen perusteella (yleisarvosana kaikilta joko erinomainen tai hyvä). Parannettavaa toki aina on, ja aikataulun kanssa oli taas hieman ongelmia (eli luento-osuudet venyivät noin puoli tuntia yliajalle). Vaikka jostain onnistuinkin tiivistämään kurssia, niin toisaalta mieleeni tuli taas jotain uutta kertomisen arvoista… Ja joitain asioita ei mahtunut kurssille lainkaan. Mutta onneksi maisemavalokuvauksen jatkokurssi on tulossa.

Näkymä lintutornista, Pornaistenniemi, Helsinki

Kävimme retkellä lauantaina Vanhankaupunginkoskella ja Pornaistenniemellä. Tämä alue on mielestäni hyvä kohde valokuvauskurssille, koska siellä on tarjolla hyvin monipuolista maisemaa, esim. joki, koski, vesiputous, ruovikko, lintutorni, siltoja, pitkospuita, metsää ja polkua metsässä. Tämän artikkelin kuvat on lauantain retken aikana kuvaamiani. Tälläkään kertaa, eikä koskaan aikaisemminkaan, kurssini maastoretken aikana ei ole satanut! 😀 Ruskan värit eivät olleet parhaimmillaan, mutta kyllä syksyn värejäkin löytyi.

Vanhankaupunginkosken suvanto, Helsinki

José B. Ruizin kurssi

Espanjalaisen luontokuvaajan José B. Ruiz luentokurssi maisemavalokuvauksesta järjestettiin Kiljavalla, ja paikalla oli reilu 40 Suomen Luonnonvalokuvaajien jäsentä. José luennoi englanniksi.

José pyrkii saamaan kuvasta mahdollisimman valmiin kamerassa. Hän käyttää manuaalivalotusta, ja tarpeen vaatiessa puoliharmaasuodattimia valotuksen tasoittamiseen. Tilanteissa missä horisontin raja ei ole suora (esim. kivipaasi nousee pitkälle taivaan päälle), hän liikuttaa puoliharmaasuodinta käsin siten että suotimen tummentava vaikutus osuu vain taivaan päälle (eikä tummenna kivipaatta luonnottoman tummaksi). Hän näytti tällä tekniikalla ottamiaan vakuuttavia maisemakuvia! Taivas oli tummentunut riittävästi, ja silti kivipaadet näyttivät luonnollisilta. Mutta hän on harjoitellut tätä tekniikkaa muutaman vuoden, joten on turha luulla että se olisi helppoa… Ja tilanteissa missä esim. molemmissa reunoissa kuvaa on puu, tämä tekniikka ei toimi.

Kysymykseeni miksei hän käytä eri valotusten yhdistämistä (”exposure blending”), hän vastasi: ensinnäkin hän haluaa mahdollisimman valmista kuvaa kamerasta (eikä viettää aikaa tietokoneella), monet valokuvakilpailut ja esim. National Geographic eivät hyväksy valotusten yhdistämistä. Hänen perustelunsa olivat päteviä, mutta taidan silti itse jatkaa valotusten yhdistämistä. Se että National Geographic olisi hylännyt kuviani ei ole toistaiseksi ollut suuri ongelma 😉

Pornaistenniemi, Helsinki

Iltapäivällä José antoi ohjeita siitä miten maisemakuva kannattaa sommitella ja rakentaa, eli esim. millaisia elementtejä ja sommittelun tehokeinoja kannatta käyttää. Pohjustukseksi hän totesi että hän määrittelee taiteen seuraavasti: Taide on taiteilijan tekemää. Ja taiteilija on henkilö joka osaa ”taiteen kielen”. Eli esim. valokuvan tapauksessa tunteen mm.”visuaaliset aakkoset” ja osaa käyttää niitä. Hän viittasi myös useasti vanhoihin maalaustaiteen mestareihin, heidän sommittelustaan kannattaa ottaa oppia.

Seuraavassa on joitain hänen esittämiä teesejä:

• Hyvä maisema (tausta) + kiinnostava kohde (etualan kohde) + erikoinen tilanne (esim. sääilmiö) → mieleenpainuva kuva.
• Kolmannes ja kultainen leikkaus -sommittelusäännöt sopivat vain linjojen (”axis”) sommitteluun, eivät kohteiden sommitteluun.
• Valokuvaus on tarinoiden kertomista, tunteiden ja viestien välittämistä. Jos et tunne mitään ottaessasi kuvaa, niin miten voit olettaa että kuvasi katsoja tuntisi jotain?
• Analysoi kuvaa: tunnista virheet → ota parempi kuva.
• Yksikertaista. Tarkastele kuvaa kokonaisuutena. Tunnista kuvan olennaiset elementit (”primary value”) → poista tarpeeton.

Vanhankaupunginkoski, Helsinki

Sitten hieman hänen käyttämästään tekniikasta: José kuvaa RAW-kuvia, mutta tekee vain pieniä säätöjä RAW-konvertterissa, esim. kontrastin säädön. Hän käyttää RAW-konversioon Canonin omaa DPP-ohjelmaa. Hän kuvaa Canonin 1Ds Mark III kameralla, ja käyttämistään objektiiveista hän esitteli Canon EF 17-40 F4 ja Canon EF 70-200 (ilman kuvanvakaajaa, en ole varma oliko se F4 vai F2.8). IS-objektiiveja hän käyttää vain lentokoneesta kuvatessaan, sillä hänen mukaan IS:n vaatimat ylimääräiset linssit huonontavat kuvanlaatua. Hän ei omista Tilt/Shift-objektiiveja, vaikka kysyessäni totesikin ne hyödyllisiksi monissa tilanteissa. Hänen käyttämänsä puoliharmaat suodattimet ovat Leen valmistamia, ja hän käyttää 100 mm leveitä suotimia (eli suodin on riittävän iso ettei se vinjetoi 17 mm objektiivillakaan, tavallinen Cokin P-sarjan suodin, 84 mm, ei riitä 17 mm objektiiville). Tukevan jalusta osuutta hän korosti moneen kertaan. Hänellä oli itsellään Manfrotton vanha alumiininen 55-sarjan jalusta. Jonka valmistuksen Manfrotto oli kuulemma lopettanut sen vuoksi että se ei koskaan hajoa 🙂

Suomalaisista maisemakuvaajista poiketen hän käyttää myös salamaa. Erityisesti yökuvauksessa hän valaisee usein etualan kohteen salamalla (”Long exposures”-galleriassa hänen sivuillaan on nähtävillä näitä kuvia). Jopa päivällä hän voi käyttää salamaa varjojen avaamiseen: hän esitti maisemakuvan jossa hän oli ”tele”salamalla (eli salaman edessä oli Fresnel-linssi, joka kasvattaa kantomatkaa) valaissut aukealla kasvavan ison puun runkoa (aurinko oli korkealla taivallaa, joten runko oli täysin varjossa). Salaman värin säätämiseen hän käyttää värikalvoja, joiden käytöstä hän piti pitkän esityksen.

Tämä kurssi oli siis ehdottomasti käymisen arvoinen! Mielenkiintoisinta minusta oli kuulla millaisiin asioihin José kiinnittää huomiota kuvatessaan, miten hän rakentaa kuvansa ja sommittelee elementtejä kuva-alueelle. Ja oli myös virkistävää kuulla erilaisista tekniikoista joita hän käyttää, vaikka en monia niistä aiokaan ottaa käyttöön. Josén kuvia pääsee näkemään seuraavan kerran ensi viikon lauantaina (20.10.), kun hän esiintyy Vuoden Luontokuva -tapahtumassa Finlandia talolla.