Yksi suosikkikuvausaiheeni talven ja kevään aikana on jään yksityiskohdat. Seuraavassa annan kuvausvinkkejä kolmeen eri tilanteeseen.
Jääpuikot ja jääpuikkoluolat
Jääpuikkoja syntyy yleensä kahdella eri tavalla meren rannoille:
- Kun merenpinnan korkeus vaihtelee, tai aallot roiskuttavat vettä, niin jääpuikkoja syntyy esim. koholla olevien jäälauttojen alle (viimeinen kuva seuraavassa gallerissa), rannoille talven aikana muodostuneiden jääkielekkeiden alle (kolmas kuva galleriassa) tai kivien reunoihin. Näin jääpuikkoja voi syntyä jo alkutalvestakin, tai sitten vasta keväällä kun rannoille ajautuu isoja jäälauttoja.
- Keväällä kun aurinko lämmittää, niin jääkielekkeiden alle syntyy jääpuikkoja sulamisvedestä. Aurinko sulattaa lunta ja jäätä jääkielekkeen yläpuolella, ja se vesi jäätyy kielekkeen alapuolelle, mikä on varjossa (kaksi ensimmäistä kuvaa galleriassa). Näin ei tapahdu edes joka vuosi, mutta välillä näin syntyy näyttäviä jääpuikkoryhmiä. Ja välillä nämä jääpuikot ovat kaukanakin avovedestä.
Jääpuikkoryhmiä voi kuvata teleobjektiivilla kauempaa, laajakulmalla työntämällä kamera ”jääpuikkoluolaan” sisälle, tai makro-objektiivilla lähikuvia yksittäisestä jääpuikosta. Tässä galleriassa on esimerkkejä laajakulmalla kuvatuista jääpuikkoluolista.
Kun näitä kuvia lähtee kuvaamaan, niin kannattaa pukeutua siten että voi vaikka maata kielekkeiden päällä tai alla. Kerran kun olin kuvaamassa jääpuikkoluolaa Lauttasaaren rannassa siten että makasin jäällä, kamera ja pääni jääpuikkoluolassa, niin ohikulkija tuli kysymään minulta huolestuneena ”onko kaikki hyvin?” 🙂
Kirkkaat jään kappaleet
Keväällä kun jää sulaa, niin välillä rannoille ajautuu mielenkiintoisia läpinäkyviä jään kappaleita. Näitä kannatta poimia merestä ja asettaa kuvattavaksi esim. jäälauttojen tai kivien päälle. Pilvisellä säällä läpinäkyvä jää ei näytä paljon miltään, mutta auringon paistaessa tai sinisen hetken aikaan se kiiltelee näyttävästi. Jääkappaleen koosta riippuen näitä voi kuvata makro-, tele- tai laajakulmaobjektiiveilla. Alla olevassa galleriassa ensimmäisen jääkappaleen koko on noin 7-8 cm, ja pidin jääkappaletta kädessäni kun kuvasin sitä 100 mm makro-objektiivilla.
Makrokuvat pienistä jään yksityiskohdista
Myös ihan pieniä jään yksityiskohtia voi kuvata makro-objektiivilla. Parhaat kuviot (tai ainakin terävimmät yksityiskohdat) syntyvät mielestäni silloin kun vesilätäkön päälle syntyy uutta jäätä, ja jää on hyvin ohutta. Läpikuultavaa jäätä kuvatessa optimi jään paksuus on mielestäni alle 1 mm. Tämä tapahtuu usein silloin kun päivällä on pari astetta plussaa, mutta auringonlaskun aikaan lämpötila on jo pari astetta pakkasella, ja jonkun pienen lätäkön pintaan muodostuu uutta jäätä. Myös ilmakuplat jään sisällä ovat erittäin kuvauksellisia. Mutta tällaisten hienojen kohteiden löytäminen ei ole helppoa, kuvauksellisen kohteen löytäminen on usein paljon vaikeampaa kun kuvaukseen liittyvä tekniikka! Jotta näihin jääkappaleisiin saa hienot värit, niin kuvaan niitä usein vasten auringonlaskua tai -nousua (eli siinä paikassa missä ne ovat syntyneet, niistä ei saa näyttäviä kuvia).
Alla olevassa galleriassa on makrokuvia jäästä, pienipiirteisimmät kuviot on ~1 mm tai ohuemmista jääkappaleista. Ilmakuplia sisältävät jäät ovat olleet hieman paksumpia (muistaakseni 2-4 mm). Kaikki tämän gallerian kuvat on kuvattu Canon MP-E65mm f/2.8 1-5x makro-objektiivilla. Tämä objektiivi mahdollistaa suurennussuhteet 1-5, eli kuva kuvantuu kennolle suurempana kuin luonnossa. Suurennussuhde näissä kuvissa on yleensä ollut noin 2 (joskus 3). Eli kuva-alueen koko todellisuudessa on yleensä ollut noin 12×18 mm (tai pienempi). Vain viimeisessä jääpuikkokuvassa olen käyttänyt focus stacking menetelmää (focus stacking:illä kasvatetaan syvyysterävyyttä, lue täältä lisää).
Alla olevan jääkappaleen löysin myös pienestä lätäköstä, minkä pinnalle muodostui uutta jäätä auringonlaskun aikaan. Käytin kuvaamiseen Canon MP-E65mm f/2.8 1-5x makro-objektiivia. Ja tämä kuva on suurennussuhteella 3, eli jääkappaleen koko reunasta reunaan on noin 10 mm, ja jään paksuus yläreunasta alle 1 mm. Oikean puoleinen kuvan on otettu juuri auringonlaskun jälkeen, ja kuvan tiedot ovat f/9, ISO 800, 1/50 sekuntia, ja tämä on 4 kuvan focus stack Helicon Focus:ella. Vasemmalla oleva kuva on otettu aikaisemmin, kun aurinko vielä paistoi (sama kappale, mutta kuvauskohta on hieman vaihtunut). Ja kuva on tarkoituksella epäterävä (vain alhaalla on hieman terävää). Epäterävä jää näyttää mielestäni hienolta auringon paistaessa suoraan jään takaa!
Jotta saan jäähän hienot värit, jää on siis kuvattava auringonnousua tai -laskua vasten. Tämä on mahdollista käyttämällä kahta jalustaa: toisella jalustalla on kamera, ja toisella kuvattava jääkappale. Näin pystyn kohdistamaan jääkappaleen tarkalleen auringon eteen (tai kun aurinko on kadonnut horisontin taakse, niin siihen kohtaan pilvissä, missä on parhaat värit). Kamerani on kiinni tarkennuskiskossa (esim. tällaisessa, se mikä minulla on käytössä, ei enää ole myynnissä), joten teen tarkennuksen siirtämällä kameraa lähemmäs tai kauemmas. Jääkappale on kiinni tämän tyyppisessä ruuvipuristimessa (normaalisti tätä voi käyttää vaikka käsisalaman kiinnittämiseen hyllyn reunaan tai jalustan putkeen). Itse asiassa minulla on kaksi ruuvipuristinta, toinen tarraa kiinni jalustaan, toinen jäähän ja siinä välissä on tämän tyyppinen nivel.
Tässä galleriassani on lisää jäämakrokuvia. Valtaosa myös näistä on otettu Canon MP-E65mm f/2.8 1-5x makro-objektiivilla, mutta mukana on myös useita Canon 100 mm makro-objektiivilla otettuja kuvia.
P.S. Suosittelen että tilaat Maiseman Lumo -uutiskirjeeni! Saat kuukausittain kuvausvinkkejä, ja tiedon uusista kursseistani 🙂