Tämä artikkeli perustuu maisemavalokuvauskurssieni materiaaliin. En käsittele tässä artikkelissa lainkaan välineitä tai tekniikkaa, vaan keskityn suunnitteluun ja valokuvatessa tehtäviin valintoihin.

Maisemakuvauksen taito

Valo on maisemavalokuvauksessa kaikki kaikessa – jos kuvauskohteessa ei ole hyvää valoa, niin et saa hyvää, tai ainakaan loistavaa kuvaa! Ja jotta sinulla olisi hyvä valo maisemakuvassasi, sinun pitää olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Ja sitten osata hyödyntää valoa oikein juuri kyseisessä tilanteessa.

Suunnittelu

Oikeassa paikassa oikeaan aikaan oleminen vaatii yleensä suunnittelua. Joskus sinulla voi olla hyvä onni, mutta jos haluat nostaa onnistumisprosenttiasi, niin se vaatii ennakkosuunnittelua. Eli kun mietit jotain aihetta tai kohdetta, niin mieti mikä olisi sopiva sää kyseiselle paikalle tai aiheelle. Ota selvää kuvauspaikasta etukäteen, eli esim. mistä suunnasta aurinko nousee ja laskee mihinkin aikaan vuodesta (esim. TPE:n avulla).

Hyvä esimerkki suunnittelusta ja hyvästä tuurista on yllä oleva sateenkaarikuva. Eli kesällä 2014 Helsingissä oli vajaa viikko jolloin Helsingin yli kulki usein sadealueita. Kävin kolmena iltapäivänä Hotelli Tornissa kuvaamassa niitä, tavoitteenani oli nimenomaan kuvata sateenkaaria ja näyttäviä pilvimuodostelmia. Tällä kertaa suunnitelma onnistui 🙂

Olennainen osa suunnittelua on myös sään huomioon ottaminen, ja suunnitelmia pitää aina päivittää sen hetkisen sään (ja sääennusteen) mukaan. Usein pilvetön auringonpaiste ei ole paras sää: silloin kontrastit ovat liian suuria, ja taivaalla ei ole mitään mielenkiintoista. Eikä huono sää useinkaan tarkoita huonoja kuvia: Kova tuuli ja tyrskyt rannikolla voivat olla hyvin kuvauksellisia. Dramaattisista pilvistä saa myös näyttäviä kuvia. Ja lumisade ja sumu tarjoavat myös hyviä kuvausmahdollisuuksia (mm. korostavat syvyysvaikutelmaa).

Kohteen valinta

Matkakuvauksessa eksoottisissa kohteissa aika on lähes aina ongelma, vaikka olisit valokuvausmatkallakin. Turistina on aikaa muutama tunti (tai korkeintaan muutama päivä) odottaa täydellistä valoa jossakin paikassa. Ja jos sää ei ole suotuisa, niin hieno maisemakuva upeasta kohteesta voi jäädä kokonaan ottamatta.

Joten hyödynnä paikallistuntemustasi loistavien kuvien ottamiseen kotisi lähialueilla. Tutki ja mieti milloin joku tuttu maisema on parhaimmillaan. Pääset helposti kuvauspaikkaan silloin kuin olosuhteet ovat ”täydelliset” tai on mahdollista (muista ottaa riskejä!) että olosuhteista tulee ”täydelliset” lähitunteina. Metsästä siis hyvää valoa kotisi lähellä, äläkä vain haaveile pääseväsi unelmiesi paikkaan kuvausmatkalle!

Keskinkertainen kohde + loistava valo johtaa mielestäni yleensä parempaan lopputulokseen kuin loistava kohde + tylsä valo. Esimerkiksi oheinen rantakivikko Lauttasaaressa on kesäaikaan varsin tylsä kuvauskohde, mutta tässä kuvassa (talven parhaana kuvauspäivänä!) kivikko näyttää melko uskomattomalle 🙂

Olennaista kohteen valinnassa on myös oma kiinnostuksesi. Mikä aihe kiinnostaa niin paljon että jaksat nähdä vaivaa ja käydä sitä usein kuvaamassa? Sillä sattumalla, muutamalla kerralla, syntyy vain harvoin hyviä kuvia.

Valitse kohde vallitsevan sään mukaan

Jos olet päättänyt että tänään lähdet kuvaamaan, mutta valo ei ole mielestäsi sopiva valokuvaukseen, niin ajattele uudestaan! Lähes mikä tahansa valo on sopivaa jollekin aiheelle:

• Vesisade → vesiputoukset, kosket, (sade)metsä, makromaisemat (esim. sammal),..
• Sumu ja lumisade → maisemat missä on kohteita eri etäisyyksillä, syvyysvaikutelma korostuu
• Pilvinen sää → kasvit, graafiset muodot (esim. jää) + sama kuin sade
• Vaihteleva pilvisyys → lähes kaikki maisemat, erityisesti avarat maisemat
• Myrskyinen sää → merimaisemat

OK, myönnetään että Suomessa on tarjolla vähemmän vesiputouksia ja sademetsää, eli vesisateen kuvauskohteet ovat hieman rajoittuneita. Vesisadetta voi kyllä käyttää myös perspektiivin korostamiseen (samoin kuin sumua).

Valon ominaisuudet

Hyvä, eli kohteeseen sopiva, valo ja valon ymmärtäminen ovat välttämättömiä edellytyksiä hyvälle maisemakuvalle. Maisemavalokuvaus poikeaa vain monien muiden aiheiden valokuvaamisesta, siinä että maisemakuvaaja ei itse voi vaikuttaa valoon (tosin kuin esim. henkilökuvaaja). Valoon maisemavalokuvauksessa voi ”vaikuttaa” vain kuvausajankohdan valinnalla.

Tässä on lyhyt yhteenveto erilaisista tilanteista ja valon huomioimisesta.

Valon suunta

Huomioi kuvatessasi aina valon suunta:

• Vastavalo on dramaattinen, mutta usein vaikea kuvata. Kameran dynamiikka ei usein riitä, eli taivas palaa puhki tai etualasta tulee mustaa (tilanteen korjaamiseksi tarvitaan puolittaisia harmaasuodattimia tai useiden kuvien yhdistämistä jälkikäteen). Kun aurinko on kuvassa voi myös tulla pahoja linssiheijastumia (eri objektiiveilla on suuria eroja tässä suhteessa). Mutta jos onnistut, niin voit saada todella näyttäviä kuvia!
• Sivuvalo korostaa hyvin muotoja, ja voi tarjota dramaattisia varjoja.
• Myötävalo korostaa taas värejä, mutta latistaa muotoja ja syvyysvaikutelmaa.

Valon laatu

Suora ja kova auringonpaiste johtaa kovaan kontrastiin ja ”mustiin” varjoihin. Edellinen pätee vain kesällä, talvella lumi heijastaa, ja korkealtakin paistava suora auringonvalo voi olla hyvää.

Pilvinen sää taas tarjoaa ”pehmeää” valoa ja pehmeämmät varjot. Kun valo ei tarjoa värejä eikä kontrastia, niin aiheenvalinta ja sommittelu nousevat entistäkin tärkeämmiksi.

Auringonlaskun värit on usein dramaattisimmillaan silloin kuin valtaosa taivaasta on pilvien peitossa, aurinko paistaa vain pienestä pilvien raosta ja valaisee pilvet alhaaltapäin. Jos  lähdet tällaisella säällä kuvaamaan, on riski että taivas menee kokonaan pilveen, etkä saa kunnon kuvaa lainkaan. Mutta toisaalta voit saada loistavan kuvan. Ole siis valmis ottamaan myös riskejä, sillä silloin kun onnistut, niin voit saada kunnon palkinnon.

Muista myös seurata liikkuvien pilvien varjoja, eli milloin maisemassa varjot ja valot ovat ”oikealla” kohdalla, ja korostavat ja häivyttävät maisemasta haluttuja kohteita.

Valon määrä ja kuvan sävyala

Älä anna kameran automatiikan päättää, sillä kamera ei voi tietää millaisen kuvan sinä haluat. Valotusmittari ei tiedä kuvaatko tykkylunta sumussa (=lähes valkoinen kuva), vai aarnimetsää auringonlaskun jälkeen (=erittäin tumma kuva). Päätä siis itse mikä on kuvan sävyala, ja säädä valotus itse joko valotuskorjauksen avulla tai täysin käsisäätöisesti.

Sommittelu

Sommittelussa ei ole mitään ehdottomia sääntöjä (vaikka jotkut tosin väittävät). Edvard Weston on kirjoittanut:

”…to consult the rules of composition before making a picture is little like consulting the the law of gravitation before going for a walk.”

Erilaisia tilanteita on lukemattomia → sommittelu pitää tehdä aina kyseisen maiseman / kohteen ehdoilla. Tämä ei tarkoita sitä että sommittelun teoriaa / tehokeinoja (kehystys, johtavat linjat, dynaaminen tasapaino,…) ei kannata soveltaa / osata. Mutta ne ovat vain työkaluja ja ideoita joita käytetään mahdollisuuksien mukaan kuvan “rakentamiseen”.

Kannattaa siis ajatella mitä sommittelusääntöjä soveltamalla voi saavuttaa? Johtaa katsojan katse syvemmälle kuvaan? Saada aikaan tasapainoa vai dynaaminen tunnelma? Ja mitä elementtejä (linjoja, pintoja, rythmiä,…) tässä maisemassa on, joita voi käyttää näiden tavoitteiden saavuttamiseen?

Seuraavassa on jotain kysymyksiä joita voi pohtia kuvaa sommitellessa:

• Ajattele etualaa, keskiosaa ja taustaa. Onko joka tasolla jotain kiinnostavaa?
• Ovatko ne tasapainossa? (ei niiden aina tarvitse olla)
• Onko etualalla jotain joka johtaa katsojan katseen sisään kuvaan?

Reunat ja rajat ohjaavat katsetta ja herättävät mielenkiintoa: taivas / maa, valo / varjo, maa / meri tai vesi / jää. Hyödynnä niitä mahdollisuuksien mukaan.

Ja vaikein kaikista ohjeista: Yksinkertaista!

Älä sisällytä kuvaan turhia elementtejä. Harkitse aina mitä otat kuvaan mukaan ja mitä jätät pois. Mikä on pääkohde? Liian suuri määrä yksityiskohtia johtaa usein (ei aina) liian rauhattomaan kuvaan. Ja tarkista ettei kuvan reuna-alueilla ole häiritseviä yksityiskohtia, jotka johtavat katseen pois pääkohteesta.

Uudistu ja tartu hetkeen

Ei kannata myöskään urautua kuvaamaan pelkästään samoja kohteita samalla tekniikalla. Kannattaa kokeilla välillä jotain uutta: kuvakulma, rajaus, aihe, polttoväli,… Joskus onnistut, joskus et, mutta epäonnistumisistakin voit oppia jotain jota pysyt soveltamaan ensi kerralla paremmin.

Ole myös valmiina kun tilaisuus tarjoutuu, sillä sanonnan mukaan ”onni suosii valmistautunutta”. Esim. viereinen Kumpuvaaran kuva on otettu sateisen harmaana päivänä jolloin aurinko pilkahti vain noin viisitoista minuuttia, mutta nämä 15 minuuttia olin Kumpuvaaran huipulla varttumassa auringon esiintuloa 🙂

Ymmärrä kameran rajoitukset ja mahdollisuudet

Tunne oman kamerasi ja objektiivien rajoitukset. Ehkä tärkein rajoitus on kameran dynamiikka, silmäsi sopeutuu valoisuuseroihin jatkuvasti tarkastellessasi maisemaa. Kamera ei siihen pysty, vaan esim. vastavaloon kuvatessa taivas palaa helposti puhki, tai etualasta tulee täysin mustaa (mutta omin silmin katsoen, etuala ei ole musta).

Sinun on joko hyväksyttävä tämä (ja päätettävä miten sen suhteen toimit, rajaatko esim. taivaan pääosin pois, vai teet etualasta mustaa?), tai laajennettava dynaamista aluetta. Esim. ottamalla useita valotuksia ja yhdistettävä ne myöhemmin käsin Photoshopissa (Exposure Blending -menetelmällä tai jollakin HDR-ohjelmalla).

Itse käytän dynamiikan kasvattamiseen pääosin Exposure Blending -menetelmää. Lue lisää näistä aiheista seuraavista artikkeleistani:

• Dynamiikan laajentaminen maisemavalokuvauksessa – HDR ja Exposure Blending
• Valotusten yhdistäminen (Exposure Blending) Photoshop Elementsin avulla

Ymmärrä myös milloin voit ottaa parempia kuvia kuin voit omin silmin nähdä. Koska kamera ei näe maailmaa samoin kuin ihmissilmä, voit käyttää kameran kykyjä sellaisten kuvien luomiseen, joita katsoja ei normaalisti näe:

• Poimi teleobjektiivilla maisemasta kiinnostavia yksityiskohtia.
• Käytä aikaa luovasti (esim. niin lyhyt tai pitkä aika, ettei omin silmin voi nähdä vastaavaa).
• Käytä syvyysterävyyttä luovasti (esim. eristä kohde).
• Näytä makro-objektiivilla lähimaisemia joihin ei tule kiinnitettyä huomiota.

Loppusanat

Lopuksi lainaan vielä tunnettua brittiläistä maisemavalokuvaajaa, David Wardia:

”I think that the most important lesson to learn about photography is that the light is as important as the subject. It’s an old saw that we don’t photograph the land but the light falling on it; but so many landscape photographers still make the mistake of photographing the subject without considering the way light is falling on it.”

Eli hänen mielestään tärkein opetus on se että valo on yhtä tärkeää kuin kohde. Vanhan sanonnan mukaan emme kuvaa maisemaa, vaan valoa joka osuu maisemaan, mutta silti monet maisemakuvaajat tekevät sen virheen että he kuvaavat kohteen huomioimatta sen kuinka valo osuu kohteeseen.

Lisää tietoa

Artikkelit-sivullani on paljon maisemavalokuvaukseen liittyviä artikkeleita, esim.:

• Ruskan valokuvaaminen  – Vinkkejä ruskamaisemien valokuvaamiseen
• Vinkkejä sateenkaarien valokuvaamiseen – Miten löytää sateenkaaria, ja miten niitä kannattaa kuvata?
• Käytännön vinkkejä maisemakuvaukseen talvella – Vinkkejä miten kuvaaja ja kamera selviävät talvesta, ja mitä kannattaa kuvata
• Panoraamavalokuvaus: Panoraamapää ja No-Parallax Point (NPP) – Mikä on panoraamapää, ja miten NPP määritettään?
• Vinkkejä teräviin maisemakuviin – Miten saada teräviä maisemakuvia? Miten toimia kovassa tuulessa?
• Vinkkejä kuun valokuvaukseen – Miten kuvataan kuu maisemassa, eli miten suunnitellaan kuun kuvausreissu ja toimitaan kuvaustilanteessa?
• Vinkkejä maisemavalokuvauspaikkojen etsimiseen ja sään seuraamiseen – Miten kannattaa lähteä etsimään uusia kuvauspaikkoja? Mitkä ovat parhaat linkit sään seuraamiseen?

Kannattaa seurata myös valokuvauskurssit-sivuani, missä on aina ajantasainen tieto tulevista kursseistani.