Päähkänäkallio, Kitkajoki, Kuusamo
Syksy on monen maisemavalokuvaajan suosikkivuodenaika. Valon väheneminen ja lämpötilan lasku käynnistävät kasvien valmistautumisen talveen, ja samalla maiseman värikirjo räjähtää: koivu kellastuu, pihlaja ja haapa punertuvat ja osa varpukasveista muuttuu punaisiksi.
Ruskan näyttävyydellä on kuitenkin suuria eroja eri vuosien välillä. Joskus esim. kasvitaudit ruskistavat lehdet jo ennenkin ne kellastuvat. Jonakin vuosina on myös suuria eroja eri puuyksilöiden, ja eri puulajien, välillä ruskan huippuhetkessä. Eli joku puu saattaa vasta kellastua silloin kuin viereisestä puusta on jo kaikki lehdet pudonneet. Laajaa maisemakuvaa, missä kaikki puut ovat ruskassa, on siis mahdoton ottaa.
Maisemakuvaajan kannattaakin seurata tarkkaan ruskan edistymistä, ja jos ruska on näyttävä ja sää suotuisa, niin kuvata aktiivisesti. Sillä voi hyvinkin olla että yhtä hienoa näytelmää ei ole tarjolla, ainakaan samassa kohtaa, pitkään aikaan. Esimerkiksi Helsingin Töölönlahdella joinain vuosina valtaosa puista on keltaisia samaan aikaan, mutta useimpina vuosina puiden kellastumisessa on suuria eroja. Viimeisin vuosi jolloin lähes kaikki puut olivat keltaisia samaan aikaan Töölönlahdella oli 2013 (ainakin omien havaintojeni mukaan). Ruskan huippuhetki saattaa myös kestää vain muutaman päivän. Ja jos niinä päivinä on koko ajan pilvistä, niin raikkaat ruskakuvat sinisen taivaan kanssa saattavat jäädä kokonaan väliin.
Aurinko saa ruskan hehkumaan
Auringonpaiste saa ruskan värit heräämään eloon, ja sininen taivas tarjoaa näyttävän värikontrastin keltaiselle lehdille. Vastavaloon kuvattuna auringon valo kuultaa lehtien lävitse, ja ruskan värit hehkuvat näyttävästi. Aurinkoa päin kuvaaminen voi kuitenkin olla teknisesti vaikeaa: kameran dynamiikka voi loppua kesken, tai kuvaan voi tulla pahoja linssiheijastumia. Taivaan palaessa puhki, tai varjojen jäädessä pikimustiksi, joutuu usein turvautumaan HDR tai exposure blending -menetelmiin dynamiikan kasvattamiseksi. Eli kuvaustilanteessa kannattaa ottaa useita valotuksia haarukoimalla, ja yhdistää valotukset myöhemmin tietokoneella yhdeksi kuvaksi, siten että koko kuva alalla on hyvät sävyt. Auringon voi myös piilottaa esim. puunrungon taakse, ja silloin voi selvitä yhdellä valotuksella.
Myötävalo latistaa usein maisemakuvan syvyysvaikutelman, mutta värit voivat silti olla hyvät. Myötävalo sopii erityisesti ruskakuviin vesistöjen äärellä. Tyynen järven rannalla, auringon paistaessa vastarannalle, on mahdollista saada hienoja heijastuksia. Myötävaloon kuvatessa puut ovat auringon kirkkaasti valaisimia, ja myös niiden heijastus vedessä näyttää hyvällä. Hieman auringonnousun jälkeen, tai juuri ennen auringonlaskua, auringon valon väri on tavallista lämpimämpi. Se korostaa ruskan värejä, tekee heijastuksesta vielä näyttävämmän.
Mutta jos olet lähdössä kuvaamaan ruskaheijastuksia Töölönlahdelle (panoraama alla), niin muista että vastarannan rakennukset alkavat varjostamaan vastarantaa paljon ennen auringonlaskua. Parhaat kuvat otetaan siis noin tuntia ennen auringonlaskua.
Ruskaa Töölönlahdella, Helsinki
Polarisoiva suodin käyttöön
Polarisoivaa suodinta kannattaa käyttää ruskamaisemia kuvatessa. Aurinkoisella säällä polarisoiva suodin tummentaa sinistä taivasta, ja korostaa ruskan ja taivaan värikontrastia. Tämä vaikutus on suurin silloin kuin kuvaussuunta on 90 astetta aurinkoon. Joten jos käytät laajakulmaista objektiivia, polarisoivan suotimen käytöstä voi seurata ongelmia: kuvan toisessa reunassa taivas on tumman sininen, ja toisessa reunassa taivas ei ole tummentunut lainkaan.
Polarisoiva suodin myös vähentää heijastuksia lehtien pinnasta ja lisää täten ruskan värien värikylläisyyttä. Erityisesti voimakas tämä vaikutus on silloin kuin lehdet ovat märkiä. Heijastuksia veden pinnasta kuvatessa polarisoivaa suodinta ei välttämättä kannata käyttää, sillä se voi poistaa koko heijastuksen tai heikentää heijastusta merkittävästi. Kuten aina polarisoivaa suodinta käyttäessä, niin kannattaa katsoa etsimen lävitse, ja pyörittää suodinta parhaan vaikutuksen saamiseksi.
Strömberginkoski, Pitäjänmäki, Helsinki
Ideoita pilviselle säälle
Ruska näyttää hyvälle myös pilvisellä säällä. Jos taivas on tasaisen harmaassa pilvessä, niin taivasta kannattaa ottaa kuviin mukaan vain vähän, tai taivaan voi rajata jopa kokonaan pois. Pilvisellä säällä sopivia kuvauskohteita ovat esim. ruskan ympäröimät kosket ja vesiputoukset. Usein aurinkoisella säällä kosken toiseen reunaa paistaa aurinko, ja toinen ranta on varjossa. Tällöin hyvältä näyttävän valotuksen saavuttaminen virtaavassa vedessä on hyvin hankalaa. Pilvisellä säällä valo on tasaisempaa, ja hyvän valotuksen saavuttaminen on paljon helpompaa.
Koskien kuvaamiseen sopii myös pitkä valotusaika, ja se on helpompi saavuttaa pilvisellä säällä. Virtaava vesi pehmenee usein riittävästi jo 1/5 – 1 sekunnin valotusajoilla. Pilvisenä päivänä tämän saavuttamiseen saattaa riittää pelkästään polarisoiva suodin. Polarisoivasta suotimesta on myös se hyöty että se vähentää heijastuksia myös veden pinnasta, ja kasvattaa täten kosken valkoisten kuohujen ja tumman veden välistä kontrastia.
Myös metsässä, tai puistossa, puiden keskellä voi saada parempia kuvia pilvisellä säällä kuin kirkkaassa auringonpaisteessa. Aurinkoisella säällä kontrasti voi olla metsässä liian suuri (ainakin yhdelle valotukselle). Myös yksityiskohtia, esimerkiksi lähikuvia lehdistä, voi hyvin kuvata pilvisellä säällä.
Etsi paras kuvauskorkeus ja käytä eri polttovälejä
Kuten yleensäkin maisemavalokuvauksessa, niin kannattaa aina pohtia mikä on paras kuvauskorkeus. Kuvaamalla lähempänä maanpintaa etuala korostuu, ja katsojan huomion saa kiinnitettyä esim. etualalla oleviin kauniisiin lehtiin. Laajakulmaobjektiivit sopivat erityisen hyvin tähän. Kuvaamalla lähempänä maanpintaa, kiinnostavan etualan ”tarve” myös pienenee. Matalalta kuvatessa hyvältä näyttävä 50 cm leveä kaistale voi riittää etualaksi, kun taas silmän korkeudelta kuvatessa tarvitaan laajakulmalla vähintään pari metriä leveä kuvauksellinen etuala.
Pitkillä polttoväleillä on taas mahdollista ”tiivistää” maisemaa, ja saada eri etäisyyksillä olevat kohteet näyttämään olevan lähempänä toisiaan. Niillä voidaan myös poimia maisemasta kiinnostavimmat yksityiskohdat ja jättää kaikki muu kuva-alan ulkopuolelle.
Lisää ideoita
Kuun valaisema maisema, Päähkänäkallio, Kitkajoki, Kuusamo
Pitkää valotusaikaa voi käyttää myös pehmentämään esim. tuulessa heiluvia lehtiä ja puita, ja saavuttaa täten pehmeä, lähes impressionistinen tunnelma.
Eikä yölläkään kuvaamista kannata unohtaa. Valotusajat kasvavat reippaasti, mutta ruskamaisemia voi kuvata esim. kuun valossa. Oheinen Päähkänäkallion kuva on kuvattu kuun valossa. Kuva on kuvattu suoraan kuuta päin, ja pilvet paloivat puhki, joten siinä on jouduttu turvautumaan myös exposure blending:iin.
Lisää tietoa
- Helsingin ruskaa pääsee kuvaamaan Kaupunkimaisemat -kurssillani. Kurssin aikana ruska on parhaimmillaan Helsingin puistoissa.