Kuten maisemavalokuvaus yleensäkin, sateenkaarien valokuvaus vaatii joko aktiivista sään seuraamista, tai erinomaista tuuria ja nopeaa reagointia. Pitää olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa! Jos haluaa kuvata täydellisen sateenkaaren (kaari on ”kokonainen”, eli jatkuu horisontista horisonttiin) niin kuvauspaikasta pitää olla avarat näkymät. Esim. järvenranta, peltoaukea tai joku näkötorni ovat hyviä paikkoja kuvata täydellistä sateenkaarta. Mutta toisaalta horisontissakin olisi hyvä olla jotain mielenkiintoista, esim. avara järvimaisema voi myös olla hieman tylsä. Kuvauspaikkojen valintaan ja sään seuraamiseen liittyen kannattaa lukea tämä artikkelini.
Sateenkaarien esiintyminen vaatii sadetta ja auringonpaistetta. Paras sää sateenkaarien kuvaamiseen on siis puolipilvinen sää, jolloin on sadekuurot ja auringonpaiste vuorottelevat. Artikkelin alussa olevan kuvan otin tällaisella säällä, ja lähdin silloin kuvaamaan Hotelli Torniin nimenomaan sateenkaaria ja dramaattisia pilviä. Myös sade- tai ukkosrintamien jälkeen voi onnistua kuvaamaan sateenkaaria. Oheisessa kuvassa on vyörypilven jälkeen esille tullut sateenkaaren pätkä mammatuspilvien alla.
Kannattaa siis seurata ensin sääennusteita, ja sitten sadetutkista sadealueiden liikkeitä (erityisesti nämä tarkat, 15 minuutin resoluution, ennusteet ovat hyödyllisiä: Ilmatieteen laitos ja Foreca), ja yrittää arvioida milloin ne ohittaisivat kiinnostavan kuvauspaikan päinvastaiselta puolelta missä aurinko on. Sillä täydellistä sateenkaarta kuvatessa aurinko on aina täsmälleen päinvastaisessa suunnassa.
Oheisessa kuvan otin noin 40 minuutin odottelun jälkeen, sen verran siis kesti että sadetutkassa näkynyt sadealue liikkui Allas Sea Poolin taakse ja sateenkaari tuli näkyviin. Odottelu olisi toki voinut olla täysin turhaa, jos aurinko olisi ollut pilvien takana sadealueen ollessa oikeassa paikassa. Mutta näinhän se usein maisemavalokuvauksessa on, säätä ei pysty ennakoimaan täydellisesti. On vain lähdettävä kuvaamaan, ja toivottava parasta!
Sateenkaaria kuvatessa sade saattaa muodostua ongelmaksi, eli etulinssi voi kastua sateesta. Kuinka suuri tämä ongelma on, riippuu sateen voimakkuudesta kuvauspaikassa ja tuulen suunnasta. Vastatuleen kuvaaminen voi olla lähes mahdotonta, sillä etulinssi kastuu välittömästi. Ja valitettavasti vesipisarat näkyvät selvästi kuvissa. Kannattaa siis käyttää vastavalosuojaa (vaikka ne laajakulmilla eivät paljoa suojaakaan), ja pitää kädessä koko ajan mikrokuituliina jolla kuivaa etulinssiä lähes joka kuvan jälkeen. Myös kamera kannattaa suojata sateelta.
Kameran asetukset eivät sateenkaaria kuvatessa poikkea mitenkään muusta maisemavalokuvauksesta. Itse kuvaan aina RAW-kuvia, ja histogrammin avulla säädän valotuksen (eli varmistan histogrammista ettei vaaleat alueet pala puhki, eikä kuvaa jää liian tummaksi). Jos kuvaat panoraamaa, niin kannattaa kuvata manuaaliasetuksella, jotta valotus pysyy samana panoraaman eri osakuvissa. Kun sateenkaarta kuvataan aina myötävaloon, niin yleensä yksi kuva riittää, eli ei ole siis tarvetta useiden kuvien yhdistämiseen dynamiikan kasvattamiseen (eli HDR:ään tai exposure blending:iin). Joissain tilanteissa olen kuitenkin turvautunut HDR:ään. Eli esim. tämän artikkelin ensimmäinen kuva on panoraama, ja myös kolmen kuvan HDR. Myötävalossa olevat valkoiset rakennukset olivat niin kirkkaita että ne paloivat yksittäisessä valotuksessa reippaasti puhki, joten HDR oli tarpeen.
Polarisaatiosuodinta voi myös käyttää sateenkaarta kuvatessa. Mielestäni sen vaikutus ei ole kovin suuri, lähinnä se tummentaa taustataivasta hieman, jolloin sateenkaari tulee paremmin esille. Mutta väärässä asennossa polarisaatiosuodin voi myös poistaa kokonaan sateenkaaren, joten on ehdottoman tärkeää aina pyörittää polarisaatiosuodinta ennen kuvan ottoa, ja katsoa missä kohdassa vaikutus on sateenkaarta korostava. Panoraamoja kuvatessa tämä on aika hankalaa, koska kuvaussuunnan muuttuessa, polarisaatiosuotimen asento pitäisi aina varmistaa.
Sateenkaaren leveys on 80°-84°, ja tuplasateenkaaren leveys on 104°-108°. Täydellinen sateenkaari mahtuu 16 mm (16 mm objektiivin kuvakulma vaakasuunnassa on 97°, ja pystysuunnassa 74°) tai 17 mm objektiivilla otettuun kuvaan, mutta rajaus on mielestäni usein turhan tiukka. Ja tuplasateenkaari mahtuu vain vaivoin 14 mm kuvaan (objektiivin kuvakulma on 104°), joten jos sateenkaaren ympärille haluaa yhtään maisemaa, niin siitä on pakko ottaa panoraama.
Muutenkin täydellisestä sateenkaaresta kannatta mielestäni ottaa panoraama, koska lopullisessa kuvassa pystysuorat linjat saa kuvankäsittelyssä korjattua pystysuoriksi. Jos otat vain yhden kuvan ja kallistat vain kameraa ylöspäin, niin sateenkaari ”kapenee yläosastaan” (sateenkaari kapenee samoin kuin korkeat rakennukset kapenee kameraa kallistaessa, eli sateenkaari ei näytä puolipallolle kuvassa, ei silloinkaan kun aurinko on horisontissa). Katso seuraavia kuvia, vasemmanpuoleinen kuva on yksi 17 mm kuva, ja oikeanpuoleinen kuva on panoraama kahdesta 17 mm kuvasta. Oikeanpuoleisessa kuvassa sateenkaari näyttää mielestäni paremmalle, ja myös puut ovat pystyssä.
Täydelliset sateenkaaret ja erityisesti täydelliset tuplasateenkaaret eivät ole kovin tavallisia. Olen itse onnistunut kuvaamaan täydellisen sateenkaaren 9 kertaa vuoden 2002 jälkeen (jolloin siirryin digiaikaan). Täydellinen sateenkaari on siis osunut kameran eteen keskimäärin joka toinen vuosi. Seuraavassa galleriassa on muutamia parhaita kuviani täydellisistä sateenkaarista (artikkelin lopussa on vielä PARAS kuva). Ottaen huomioon että olen ollut Inarissa elämäni aikana ~5 päivää, ja olen kuvannut siellä kahdesti täydellisen sateenkaaren, niin Inarissa ne ovat havaintojeni mukaan todella yleisiä 😀
Useimmiten minulla on ollut tuuria, mutta kolmesta parhaasta sateenkaaren kuvauskerrasta yksi kerta oli täysin suunniteltu (menin Hotelli Torniin sääennustusten perusteella muutamaksi tunniksi toiveena kuvata sateenkaaria), ja kahdella kertaa (Inarissa ja Lahdessa) olen alkanut valmistautua sateenkaaren kuvaamiseen jo ennen kuin sateenkaari tuli esiin, ja vaihdon myös paikkaa parhaaseen mahdolliseen kuvauspaikkaan lähistöllä (~10 min matkan päässä). Sateenkaaret eivät kestä yleensä kovin pitkään, mutta juuri auringonlaskun aikaan, kun aurinko on matalalla, ja auringon suunnassa ei ole pilviä, niin kaari voi olla näkyvissä pitkäänkin. Niin pitkään että ehtii etsimään siis optimaalisen kuvauspaikan.
Sään kehittymistä kannattaa myös kuvata, olisi kiva saada kuviin myös sateenkaaren tuottanut pilvi. Seuraavissa Iivaaran huipulta kuvatuista kolmessa kuvissa näkee ensin täydellisen sateenkaaren, ja sitten loittonevan pilven olevan pienen sateenkaaren pätkän.
Koko sateenkaaren lisäksi kannattaa sateenkaarta kuvata myös pitkällä polttovälillä, silloin sateenkaaren värit saa paremmin esille. Ja voi kuvata myös sen paikan minne aarre on kätketty 😀
Upeimmat sateenkaarikuvani ikinä sain otettua tänä kesänä Lahdessa. Jo tuntia ennen auringonlaskua, ennen auringon esille tulemista ja sateenkaaren ilmestymistä, huomasin että auringon suunnassa pilvipeite repeilee hieman, vaikka silloin satoi vielä reippaasti. Tarkistin sadetutkasta että sadealue oli siirtymässä Lahden keskustan päältä auringonlaskuksi. Tilanne vaikutti lupaavalle, joten jäin aktiivisesti seuraamaan sitä. Kun aurinko tuli esille, ja sateenkaari alkoi näkymään, niin tein pikaisesti päätöksen lähteä kuvaamaan sitä Pikku-Vesijärvelle, missä tiesin pystyväni kuvaamaan sateenkaarta Lahden siluetin päällä. Kaiken kaikkiaan sateenkaari oli näkyvissä ainakin 35 minuuttia (!), joten ehdin hyvin kuvaamaan sitä optimaaliseen paikkaan. Seuraavassa on viisi kuvaa tältä illalta.
Ylimääräinen bonus, jonka ilmeni vasta sateenkaarta kuvatessa Pikku-Vesijärvellä, oli se että tuuli tyyntyi niin paljon että järven pintaan muodostui täydellinen heijastus tuplasateenkaaresta! Eli sain kuvattua heijastuksen avulla 360° sateenkaaren 😀
Mitä lähempänä auringonlaskua ollaan, sitä punaisemmaksi sateenkaari muuttuu, eli muut värit kuin punainen väri himmenevät. Lopulta on jäljellä vain punainen kaari. Toiseksi viimeinen kuva yllä on otettu noin 5 min ennen auringonlaskua. Viimeinen kuva, missä on näkyvissä enää vain pätkä sateenkaarta, on otettu jo auringonlaskun jälkeen.
Lisää tietoa
- En uskalla luvata että valokuvauskursseillani pääsee kuvaamaan sateenkaaria, mutta jos haluat tarkempia vinkkejä kameran asetuksiin, niin tule esim. Maisemavalokuvauksen alkeiskurssille (useita kursseja vuoden aikana), tai jos haluat oppia kuvaamaan urbaaneja maisemia ja valitsemaan hyviä kuvauspaikkoja pääkaupunkiseudulla, niin tule Kaupunkimaisemat-kurssilleni keväällä tai syksyllä.
- Ursan artikkeli sateenkaarista
- Wikipedian artikkeli sateenkaaresta