Elokuun 10.-14. väliset yöt ovat parasta aikaa kuvata Perseidien tähdenlentoja. Joten olin jo etukäteen suunnitellut kuvaavani koko lauantaina ja sunnuntain välisen yön (10.-11.) Yövalokuvauskurssini kanssa tähtiä ja tähdenlentoja. Mutta valitettavasti sääennusteet näyttivät niin pilviselle, että oli selvää ettei Perseidejä kannattaisi lähteä kuvaamaan.
Mutta yön ennusteissa alkoi vaihtelevasti näkyä ukkosta! Ilmatieteenlaitos ennusti välillä Helsinkiin ukkosta ja välillä ei. Tiesin myös vanhastaan että elokuussa voi Suomenlahdella esiintyä yöukkosta, ilman että se tulee rannikolle. Ukkosen kuvaamiseen Helsingissä ei siis tarvitse Helsingissä ukkostaa, riittää että Suomenlahdella ukkostaa. Muutamassa Facebook-ryhmässä ennustettiin myös yöukkosia Suomenlahdelle. Ja kun tutkin itse Windy:n sääennustekarttoja, niin myös niillä kartoilla oli varsin runsaasti ukkosta Suomenlahdelle yöllä (23-03), myös aivan Helsingin edustalle!
Joten lähetin Yövalokuvauskurssin oppilaille sähköpostia illalla: ”Eli ensi yö vaikuttaisi olevan potentiaalisesti ehkä varsin hyvä yöukkosen kuvaamiseen (voi olla paras tänä kesänä!). Ja vielä sellaisten ukkosten, että ukkoset olisi merellä, ja rannalla säilyisi kuivana!”
Ja tämä ennustus toteutui lähes täydellisesti 🙂 Yöukkonen oli suorastaan eeppinen, ja Kaivopuistossa satoi vain 15 minuuttia! Olin siis koko yön (5,5 tuntia) Kaivopuistossa kuvaamassa, ja koko ajan elosalamat välähtelivät! Retkelle tuli mukaan 3 kurssilaista Yövalokuvauskurssilta, mutta he eivät olleet aamuun asti. Kuvasin 2 kameralla (hieman eri suuntiin), ja yhteensä 5.5 tunnin aikana kamerat ottivat reilu 5000 kuvaa (kamerassa sarjakuvaus päällä, ja lankalaukaisimen nappi lukittu pohjaan). 714 kuvassa oli salama (pikkukuvista nähtynä pilvet valaistuneet ainakin vähän)! Noin 150 salamakuvassa oli kohtaisen näyttävä salama, ja näistä noin 25 kuvaa luokittelin hyviksi tai loistaviksi 🙂 Alla on muutamia parhaita kuvia.
Yhtään jyrähdystä en kuullut, salamat olivat siis kaukana (yleensä sanotaan että ääni kuuluu noin 20 km päähän). Salamatutkan perusteella salamointi oli pääasiassa Viron rannikolla tai melko keskellä Suomenlahtea (40-80 km päässä). Ihan loppuvaiheessa lännestä tuli yksi ukkosolu joka ohitti Helsingin noin 20-30 km päästä etelästä.
Koko yön ajan käytin Canon R5 -kamerassani ISO 400 herkkyyttä, aukko vaihteli f/5 ja f/6,3 välillä ja valotusaika vaihtelin yöllä 5-8 sekunnin välillä. Aamun valjetessa lyhensin valotusaikaa noin 2 sekuntiin (mutta yhtään sellaista kuvaa ei tässä artikkelissa ole mukana, aamun valjetessa salamat eivät enää olleet kovin näyttäviä). Polttoväli oli yleensä 50-100 mm välillä.
Jos haluat lisää ohjeita salamoiden valokuvaamiseen, niin lue tämä Vinkkejä sinisen hetken, valaisevien yöpilvien ja ukkosen valokuvaamiseen -artikkelini tai osta Yövalokuvaus (22.8.) tai (4.9.) -webinaarini. Tässä 2 tunnin webinaarissa saat tiivistetysti vinkit kuun, Linnunradan, revontulien, ukkosen ja tähdenlentojen kuvaamiseen.
Ja jos haluat päästä kanssani kuvausretkille metsästämään hienoja maisemakuvia pääkaupunkisedulla, niin ilmoittaudu Kaupunkimaisemat (19.9.-28.11.) -kurssilleni! Teemme tällä kurssilla noin 10 kuvausretkeä syksyn aikana, ja etsimme Stadin kiinnostavimpia kuvakulmia. Opiskelemme kuvaamaan mm. laajoja kaupunkimaisemia, rakennuksia, rakennusten yksityiskohtia, ruskan värejä, sinistä hetkeä, liikennettä pitkällä valotusajalla, ihmisiä kaupunkimaisemassa,…
Parhaat ukkoskuvat aikaisemmilta vuosilta löydät Helsinki – Ukkonen -galleriasta.